oon monesti miettiny, että musta olis ihanaa olla emo. se nimi on vaan jotenkin niin kotoisa ja tuo mieleen eläimet ja sen meidän naapurin siiliperheen kun olin pieni ja kaikkea... esteenä on vaan ollu se, että mulla ei aiemmin ollut mitään hajua siitä, miten emot pukeutuu tai miltä ne muuten näyttää! nyt kuitenkin mun edessä oli OHJE EMOUTEEN<3 niinpä päätinkin käyttää paitaa ja vilman muita hyviä vinkkejä apunani.
emo-elämänasenteen saavuttamiseksi katselin youtubesta videoita kuolevista kissoista kunnes kyyneleet valuivat poskillani vuolaina. epäilin, toimisiko taktiikkani, mutta parin tunnin päästä huomasin sen osuneen nappiin. löysin itseni nimittäin hyvin herkistyneenä tämän videon parista:
juonenkäänteet tuolla videolla olivat vain niin herkistäviä! kun huomasin vilman nauravan takanani katketakseen, tajusin todella saavuttaneeni pohjan eli emouden syvimmän olemuksen. viimeinen koetukseni olikin enää mennä koskikeskuksen keskusaukiolle, emojen kuuluisalle hengauspaikalle, itkemään yksinäni, ja voisin vihdoin kutsua itseäni oikeutetusti emoksi.
ja sinne meninkin:
mutta sitten jokin meni pieleen! sen sijaan, että olisin jäänyt itkemään yksin epäonneani, joku lähestyi minua rahatukko ojossa:
tässä vaiheessa emoimagoni petti ja aloin nauraa ääneen. mies hämmentyi niin paljon, että heitti rahat eteeni ja lähti paniikissa juoksemaan pois. menin tyytyväisenä kauppaan, ostin kasan komediaelokuvia ja päätin että jos joskus hankin lapsia, he saavat kutsua minua emoksi mutta muuten olen tyytyväisenä ihan hilma vaan. paitsi tietysti jos löydän jonkun muun minulle sopivan tyylin... ehdotuksia otetaan vastaan!!
hilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti