hi im a retard, i dont care bout sex or god, i just wanna lick my elbow

tänään mulla on ollut ihan super vaiheikas päivä!!!!!!!!!!!!!!!!

aamu alkoi ihan normaalirutiinien mukaan. ekaks puhdistin yön jäljiltä suuni tuoksuvan puhtaaksi suuvedellä niin kuin jokainen itseään kunnioittava ihminen!

seuraavaksi nautin mainion aamiaisen, joka koostui ihanista värikkäistä karkeista ja suoraan purkista juodusta lakritsikastikkeesta♥

mmmmmmmmmmmmmm<3

on myös erittäin tärkeää pitää hampaiden terveydestä huolta, ja kaivoin niiden väleistä kaikki vahingolliset lakritsitahrat.

sitten tein joka-aamuisen lääkärintarkastuksen ja tutkin, olivatko refleksit kunnossa!

ja kyllähän ne olivat!

kun terveydestä oli huolehdittu, pääsin vihdoin sen tärkeimmän eli KAUNEUDENHOIDON pariin<3
kasvoni ovat luonnollisesti täydelliset juuri tällaisina ja olin edellisiltana juuri käynyt kokovartalokuorinnassa ja -hieronnasa, joten ainoa huolenaiheeni olivat kädet.

leikkelin rauhassa ja huolellisesti ylikasvaneita kynnensuikaleita, kun yhtäkkiä yhdestä kynnestä lohkesi AINAKIN KOLME MILLIÄ LIIAN PITKÄ PALA!!!!!!

kynnet ovat minulle erittäin tärkeät, enkä tietenkään voinut jättää asiaa sikseen vaan minun oli tehtävä kaikkeni tilanteen korjaamiseksi.

ensin kokeilin, mikäli saisin pyöritettyä kynttä niin kovasti, että vanha kynnenpala tarttuisi kierteisiin ja sulautuisi kiinni kasvavaan kynteen.

teorian epäonnistuttua tajusin lähestyneeni ongelmaa aivan liian monimutkaisesti. paras ratkaisu olisi tietysti LIIMA! mikä tahansa erikeepperi tai uhu stikki ei näin vahvaan kynsiaineeseen tehoa pätkääkään, mutta löysin kuin löysinkin tarpeeksi tehokkaan keinon.

kuumaliima piti kuitenkin turhankin hyvin ja sulautui ikävästi kämmeneeni...
seuraavaksi päätin yrittää mankeloida sormeni sen verran litteäksi, että kynnen paksuus muuttuisi pituudeksi ja se kasvaisi samaan mittaan muiden kanssa.

olisin luonnollisesti voinut ottaa heti alkuun huomioon sen seikan, että myös muut sormet ja samalla niiden kynnet latistuivat yhtä lailla, eikä ero loppujen lopuksi ollut ainakaan pienentynyt...

keksin vielä yhden keinon. ainahan voisin niitata vanhan kynnen takaisin!

lopputulos: niittejä kului sen verran, että sain niistä mainion niittivyön, mutta kynsi ei kiinnittynyt takaisin ollenkaan. viimeisen raivokkaan yrityksen jälkeen huomasin, että pala oli yhtäkkiä vierinyt näkymättömiin. etsin sitä viitisen tuntia, mutta mitään ei löytynyt. en siis enää voinut edes yrittää mitään muuta keinoa, sillä kynsi oli auttamatta kadonnut näköpiiristäni.

enää en voinut pitää epätoivoa loitolla. päätin, että minähän en tällaista nöyryytystä aio sietää. niinpä juoksin lavuaarille ja päätin lopettaa kärsimykseni arvokkaasti apunani monen sadan euron arvoinen uniikki hiustenkuivaaja.

tajusin hiukan liian myöhään, että minun olisi itse pitänyt olla vedessä, jotta teolla olisi ollut minkäänlainen kärsimyksiä lievittävä vaikutus... minulle itselleni ei nimittäin käynyt mitään, mutta föönin onnistuin tuhoamaan käyttökelvottomaksi.

vastoinkäymisen siivittämänä etsin yhä kiivaammin tapaa päästä kaikesta pahasta. vanhimmat ja yksinkertaisimmat keinot ovat hyvin usein luotettavimpia, joten kiedoin ensimmäisen katosta roikkuneen narun kaulaani ja pomppasin pöydältä.

noh, tässä vinkki kaikille ruudun sillä puolella: hyvin useat kierteellä olevat johdot joustavat. laskeuduin siis äärettömän turhautumisen vallassa turvallisesti maan pinnalle.
huomasin onnekseni, että johdon päässä oli pistorasia, ja kukapa ei olisi lapsena kuullut varoittelua sormien tökkimisestä pistorasiaan. päättelin, että tämän täytyi olla toimiva keino!

enpä tullut ajatelleeksi(yllätys yllätys...) että kun on kielessä yhtä paljon silikonia kun mulla(tuo kieleen aivan uudenlaisen muodon, katsokaa vaikka!) niin sähköisku laimenee sen verran pieneksi, että se saa korkeintaan nenän vuotamaan.

seuraavaksi katseeni kiinnittyi seinälle roikkuneeseen vaahtosammuttimeen, ja mikäs sen parempi kuin keuhkojen täyttäminen kaiken maailman myrkyillä!

vatsa täynnä sammutusta mietin ihmeissäni, miksi päässä ei jo alkanut vipata. tutkin siis pakettia tarkemmin ja löysin merkinnän: "turvallinen myös päiväkodeissa. suurikaan määrä ainetta hengityselimistössä ei aiheuta kuin korkeintaan pientä hengenahdistusta."

tässä vaiheessa päätin, että jos ei sammutin kelpaa niin tuli sentään toimii! elävältä palaminen ei ole koskaan ollut toiveistani suurin, mutta tässä vaiheessa alkoi kuoleman tapa tuntua aika merkityksettömältä.

havaitsin, että hengiltä palaminen on yllättävän haastavaa, kun sisäelimet ovat täynnä sammutuskaasuja. jokaisella uloshengityksellä synnytetty liekki sammui, ja jos sainkin sen kerran hengitettyä sisään, jo suun limakalvoille muodostunut valkoinen suojakerros pysäytti tuhon etenemisen.

tässä vaiheessa kyllästyin aivan totaalisesti mihinkään vähimmässäkään määrin moderniin tai muista välineistä riippuvaan. päätin palata kivikaudelle ja etsiydyin liitutaulun eteen aikeena hakata pääni palasiksi kuin muinaiset egyptiläiset(vai roomalaiset?) tekivät vauvoilleen.

liitutaulussa törmäsin johonkin täysin odottamattomaan.

yhtäkkiä minua tuijottelikin silmiin joku aivan tuntematon muigeli!!

ensin meillä oli tosi hauskaa, mutta sitten se ämmä alkoi kertoa, että oli tuijotellut koko ajan puuhiani ja NAURANUT.

"siis ihan tosissasko alat mulle urppia?!?!?!??"

kun törkimys ei suostunut syömään sanojaan vaan ehdotteli minulle uusia hengiltäpääsykeinoja alkaen siitä, että katsoisin peiliin yhtäjaksoisesti minuutin ajan, tajusin, että oli aika ottaa nyrkit käyttöön.

 jotenkin tilanne kääntyi ihan päälaelleen ja huomasinkin itse lentäväni toistuvasti tantereeseen.

en kuitenkaan suostunut jäämään mihinkään heikon inisijän maineeseen, ja lopulta kirjaimellisesti revin naisen ihon kappaleiksi(herkkävatsaisen kannattaa välttää seuraavat kaksi kuvaa)

pian olinkin tyytyväinen aikaansaannokseeni ja lähdin tapahtumapaikalta vihellellen iloisesti. yhtäkkiä päivä oli muuttunut hyväksi. itse asiassa pian huomasin, että siinä ei ollut vielä kaikki.

poispäin kävellessäni onnistuin kompastumaan taistelukumppanini jäännöksiin, ja tömähdin jonkun lämpimän ja miellyttävän kurvikkaan pehmikkeen syliin.

hetken aikaa minulla oli vaikeuksia hahmottaa uutta ympäristöäni, mutta kun tajusin olinpaikkani, ei iloni olisi voinut olla suurempi.

kuljetin löytöni salaisesti ullakollemme, mistä voin sitten hänet aina löytää kun maailma tuntuu liian rankalta :-)

näin surkeasti alkanut päivä oli yhtäkkiä muuttunut kovin mainioksi! keksin, että ongelmat ratkeavat, niin kuin aina, shoppailulla. hankin itselleni uuden föönin(joka on muuten 10000 kertaa mageempi kun vanha<3) ja tekokynnet ja menin mahdottoman tyytyväisenä istuskelemaan puistonpenkille ja nauramaan kaikille onnettomille, jotka eivät olleet keksineet maailman mahtavuutta.

ihanaa päivää!!!!!!!!!!!!
vilma